Henriikka Rönkkönen: Kolme sinkkua etsii rakkautta ja niin myös vagina

docpoint2Kaksi dokumenttia: Match Me! ja Vulva 3.0. Ensimmäinen kertoo kolmesta sinkusta: Johannasta, Sampsasta ja Sarahista, jotka etsivät rakkautta erilaisten paritustapahtumien avulla. Toinen dokumentti puhuu vaginasta niin kuin se on.

 

 

Aloitetaan ensimmäisellä.

Tämä aihe on kiinnostava ja tulee aina olemaan yhdestä isosta syystä. Se on rakkaus. Kaikki rakkaustarinat alkavat jostakin, ja jokainen – erityisesti sinkku – haluaa tietää, mistä. Minkä kadunkulman takaa se pompsahti, oliko ensin ystävyys vai paloivatko näpit ensi kosketuksella, mitä se sanoi ensimmäiseksi, menikö välissä vuosia, tiesikö sen heti vai ei?

Kaikki kolme päähenkilöä haluaa antaa rakkauden etsimisensä jonkun toisen käsiin. Yksinäisyys vaivaa, rakkauden puute painaa mielessä, mutta kukaan ei tunnu kolahtavan ja vievän jalkoja alta. Kun nuorempana kolahti, lähti melkein taju, ja sen jälkeen kun homma kaatui kasaan, kukaan vastaantulija ei ole tuntunut enää miltään.

Tuttuja tunteita ja ajatuksia joka ikiselle sinkulle.

Johanna matkustaa Irlantiin Matchmaking-festivaaleille. Paikan päällä odottaa vanha mies, joka lupaa etsiä Johannan antamien tietojen perusteella festarikävijöistä hänelle sopivan seuralaisen. Miehellä on vuosien kokemus tästä hommasta, pitäisi siis onnistua.

Sampsa osallistuu helsinkiläisen pop-up-treffitoimisto Lover´s Matchmaking Agencyn tapahtumaan, jonka tarkoituksena on opettaa treffailemaan. Tai oikeastaan avaamaan sydäntä ja mieltä sille, että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ja heihin voi tutustua kyselemättä työpaikoista, parisuhdehistoriasta tai elämäntilanteesta ylipäätään. Koska ne asiat otetaan esiin vain siksi, jotta voi luoda mieleen kuvan tulevaisuudesta. Sopiiko tämän henkilön elämä minun elämääni? Silloin unohtuu se kaikkein tärkein – hetkessä eläminen.

Parikymppisen Sarahin keino etsiä rakkautta ei ole ihan tavallinen. Koska Sarah rakastaa joogaa, hän päättää antaa suhdetulevaisuutensa joogagurujen käsiin. Sarah osallistuu joogaleirille, täyttää lomakkeen, jossa kertoo etsivänsä aviomiestä ja antaa gurujen tehdä valinnan hänen puolestaan. Siis jos sellainen sopiva kaveri heidän mielestään leiriltä löytyy. Ja jos löytyy, se on sitten mentävä naimisiin. Namaste.

Match me 2

Jokainen näistä tyypeistä tallaa polkuaan omalla tavallaan, ja kun vuosi on vierähtänyt dokumentin teossa, voi huomata, miten jokainen heistä kulkee elämässään kenties huomaamattaan juuri oikeaan suuntaan. Ja se on ehkä yksi elämän tärkeimmistä opetuksista. Laske irti. Anna mennä. Uskalla. Luota. Eikä sillä ole siinä vaiheessa väliä, onko parisuhteessa, it’s complicated vai sinkku. Elämällä on omat suunnitelmansa.

Toinen dokkari, Vulva 3.0, on kirjoittajalle (siis minulle, Rönkköselle) henkilökohtaisesti erittäin rakas. Se kertoo vaginasta; siitä, miten se on historiassa nähty, miten se nähdään nyt, miten pelottava se on, miten tabu se on, miten sen voi nähdä niin monella tapaa ja toisaalta olla näkemättä. Kaikki kulminoituu siihen, että vagina on mielihyvän lähde, ja koska se sijaitsee naisen jalkovälissä, se on yhdistelmänä aivan helvetin pelottava. Siis nainen ja pillu.

Mutta kyllä kulki jännä kirjoittajankin kehon lävitse, kun ensimmäinen ihan tavallinen lettu levähti ruutuun. Siinä se oli, karvainen, kuiva ja levällään. Ja sitten tuli uusi vähän eri näköinen, ja taas uusi. Lopulta tämäkin pornoa koko elämänsä kyylännyt silmä tottui niihin – ihan tavallisiin vaginoihin.

Dokumentti koostuu eri asiantuntijoiden näkemyksistä tuosta ihmeellisestä elimestä. On lääkäriä, kauneuskirurgiaa, historioitsijaa, tutkijaa, kirjailijaa, opettajaa. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että monet opettajat eivät voi käyttää biologian opetuksessaan aitoja vaginakuvia, sillä tytöt ovat, että yäk. Toistan: tytöt.

Ja sitten taas aikuiset naiset tunkevat botoxia häpyhuuliin, jotta kestäisivät katsella omaa jalkoväliään. Toiset käyvät leikkauttamassa sisempiä häpyhuulia, koska ne eivät ole samankokoiset. Mutta mistä syntyy se mielikuva ja ajatus, että niiden kuuluisi olla samankokoiset? Eiväthän rinnatkaan ole? Eivätkä kivekset roiku samalla tasolla. Kasvojenkin toinen puoli on erilainen kuin toinen. Ehkä yksi syy on epävarmuus itsestä, mutta suurin syy lienee photoshopatut pornokuvat. Kuvista poistetaan kaikki normaali ja niistä tehdään mahdollisimman siloisia ja epänormaaleja. Ja tässä kaikessa epävarmuudessa ja ”täydellisyyteen” pyrkimisessä ja yäk:issä on juuri se ongelma. Iso ongelma.

Kyllä miehet juoksevat saunailloissa alasti ympäri kämppää esitellen vehkeitään. Mutta naiset eivät. Nainen ei ole ylpeä elimestään. Ja se, jos mikä on surullista. Siksi jokaisen naisen ja miehen pitää nähdä tämä elokuva. Koska vaginaa pitää ihailla ja palvoa ihan just sellaisena kuin se on kaikkine kynnysmattoineen (häpykarvat), kutitusnappuloineen (klitoris) ja kuraläppineen (häpyhuulet).

Vagina tykkää, kun sitä rakastetaan.

VULVA06 Beck

Kirjoittaja: Henriikka Rönkkönen

http://henriikkaronkkonen.blogspot.fi/

Kuvat elokuvista Match Me! ja Vulva 3.0 Between Taboo and Fine-Tuning

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *