Kotimaisen raadin jäsenet haastattelussa: Mistä on kotimainen esityssarja tehty?

Kotimainen_raati_K_heidihannakarhu_katalogiDocPoint kysyi kotimaisen esityssarjan raadin jäseniltä, miltä tämän vuoden DocPointin kotimainen tarjonta heidän mielestään näytti. Tänä vuonna raatiin kuuluivat elokuvaohjaaja Hamy Ramezan, näyttelijä ja dokumenttielokuvan opiskelija Minna Haapkylä, kansanedustaja Leena Harkimo ja elokuvaohjaaja Petri Luukkainen. Raadin puheenjohtajana toimi DocPointin taiteellinen johtaja Ulla Simonen.

Kysymykset:

 

1. Millainen kotimaisen esityssarjan anti mielestäsi oli?

2. Mikä jäi erityisesti mieleen?

3. Mitä toivoisit kotimaisilta dokumenttielokuvilta tulevaisuudessa?

Vastaukset:

Hamy Ramezan:

1. Intiimejä tarinoita, jotka on tehty sydämellä. Päähenkilöt on valittu ammattitaidolla ja lähestymistapa on rehellistä. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että projekteihin ei olla satsattu tarpeeksi aikaa ja omistautumista.

2. Teemana välittäminen ja välinpitämättömyys ovat jääneet vahvasti mieleen. Ihmisten olisi hyvä välillä istahtaa hetkeksi alas ja hengittää. Rauhoittua. Ja miettiä tämän jälkeen: pitääkö minun auttaa toisia, vai onko pikemminkin niin, että minä tarvitsen apua.

3. Vaatimattomuus on jalo lähestymistapa moneen asiaan, mutta ei suinkaan ainoa. Omistautumista, ylpeyttä ja rohkeutta olisi hienoa nähdä tulevaisuuden kotimaisilta elokuvilta.  Kotimainen elokuva ei tarkoita sitä, että tarinan täytyy olla ymmärrettävä ainoastaan suomalaisille. Suomi on ehkä maailman eriskummallisimpia paikkoja, ja täällä asuu eriskummallisia ihmisiä – mitä muuta hyvään elokuvaan tarvitaan? Kerrotaan meistä tarinoita ylpeästi maailmalle. Elokuvan kieli on universaali, käytetään sitä.

Minna Haapkylä:

1. Anti on äärimmäisen rikasta, mutta myös vaihtelevaa. Hyvät elokuvat erottuivat selvästi. Monissa elokuvissa idea oli hieno ja omaperäinen, mutta toteutus jäi harrastelijamaiseksi ja teknisesti heikoksi. Ikään kuin ei ihan olisi jaksettu tehdä loppuun asti kunnolla.

2. Elokuvien henkilökohtaisuus kosketti ja mietitytti. Se oli hienoa ja liikutti.
3. Tulevaisuudessa kaipaisin juuri ideoiden kehittämistä loppuun asti ja teknisten perusasioiden taidokasta osaamista, eli laadukasta käsityötä.

Kulta-aika_nostoLeena Harkimo:

1. Raadin ensikertalaisena ja amatöörinä katsoin elokuvat suurella mielenkiinnolla ja avoimin mielin. Vertailupohjani rakentui arvioinnin ja katselun myötä. Alkuun pidin melkeimpä kaikesta näkemästäni. Prosessin edetessä jyvät alkoivat erottua.

2. Dokumenttielokuvat toimivat kohdallani hyvänä muistutuksena elävästä elämästä kautta Suomen; ihmisten arjen moninaisuudesta ja toisaalta yksikertaisuudesta. Kulta-aika sai minut nauramaan ja Seuraavaan mutkaan nostatti pulssini korkealle.
3. Toivon tuleville kotimaisille elokuville korkeampaa rimaa ja rohkeutta tavoitella isoa. Toivottavasti pystyn myös työssäni vaikuttamaan kotimaisen elokuvan aseman ja mahdollisuuksien vahvistumiseen tulevaisuudessa.

Petri Luukkainen:

1. Vangitsevimmat katsomiskokemukset tulivat suomalaista arkielämää koskevista kuvauksista. Pidin myös siitä, että elokuvissa oli ajankohtaisuutta, eikä mediassa pinnalla olevia ilmiötä oltu jätetty vain journalismin ruodittavaksi. Toisaalta suurinta osaa näkemistäni elokuvista leimasi käsittelytavan yllätyksettömyys. Vastakohtana taas olivat elokuvat kuten Kihniö, joka arkisessa toistossaan kertoo tarinaa loisteliaasti.

Hymyjen maa_nosto2. Hymyjen maa jäi kaikessa karuudessaan pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Se on arkinen seikkailu, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Elokuvan matka on aivan jotain muuta kuin viikottainen reissu prismaan tai turistilento aktiivilomalle. Hyvä pari sille oli naulitseva ja valloittava Yläkerran Tuula, jonka oli samankaltaisen aiheen temaattinen vastakohta – hoitaako ongelmaista yksilöä yhteiskunta vai lähipiiri?

3. Raatiin kuuluminen oli itselleni hieno mahdollisuus saada laaja katsaus kotimaiseen dokumenttielokuvaan, jota ei arkisessa amerikkalaisten videopalvelujen kyllästämässä arjessa tulisi katsoneeksi. Huomasin miettiväni usean ehdokkaan kohdalla, mikä olisi juuri kyseisen elokuvan optimaalinen katseluympäristö. Elokuvateatteri, TV, läppäri vai galleria? Näkemäni perusteella toivon, että kotimaiset elokuvat löytäisivät oikean kanavansa jo tekoprosessissa, ja että vahvat valkokangaselokuvat pitäisivät ilmaisussaan pintansa.

Kotimaisen raadin lausunto

Henkilökohtainen on poliittista

Katsoimme DocPointin kotimaiseen sarjaan ehdolla olevat elokuvat tietämättä tekijöistä, tuotantoyhtiöistä tai kontekstista juuri enempää kuin mitä alku- ja lopputeksteistä saattoi päätellä. Lopullinen valinta oli yllättävän helppo, sillä kiinnostavimmat elokuvat nousivat nopeasti esiin massasta. Osa elokuvista myös kasvoi prosessin myötä. Elokuva, joka ensimmäisellä katsomiskerralla jäi etäiseksi, saattoikin yllättäen jäädä pyörimään ajatuksiin kuukausiksi. Raadissa saatoimme puhua elokuvista vapaasti ja rehellisesti, mitä ei usein tule tehtyä oman lähipiirin ulkopuolella. Prosessi tarjosi myös mahdollisuuden nähdä harvinaisen laajan valikoiman elokuvia, joita ei välttämättä muuten tulisi nähtyä.

Kotimainen dokumentaari kuvaa tällä hetkellä ennen kaikkea Suomea. Elokuvissa katsotaan usein Kehä kolmosen ulkopuolelle, ja sliipatun kaupunkielämän sijaan esitellään Suomen monet kasvot. Monissa elokuvissa aiheita lähestytään vahvojen henkilöhahmojen kautta, ja yllättävän usein elokuvantekijöiden oman lähipiirin kautta. Tekijöiden läheinen suhde kohteisiinsa näkyy intiimeinä tarinoina, ja monta kertaa suorastaan hätkähdimme päähenkilövalintojen osuvuutta.

Erityisen ilahtuneita olimme politiikan paluusta suomalaiseen dokumenttielokuvaan. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat tulivat usein esiin yksittäisten ihmisten tarinoiden ja elämänkohtaloiden kautta. Tarinat kumpuavat henkilöiden omasta arjesta, ja henkilökohtainen laajenee poliittiseksi.

Ehdolla oli useita elokuvia, jotka olivat jo saaneet ensi-iltansa jopa teatterilevityksessä, joten päätimme antaa mahdollisuuden uusille elokuville ja laittaa ensi-iltansa DocPointissa saavat elokuvat etusijalle. Valittu esityssarja on tuore, monipuolinen ja sisältää sekä perinteisempää että taiteellisempaa ilmaisua.

Kaipaamaan jäimme hieman lisää rohkeutta ja pyrkimystä esteettisesti vahvaan näkemykseen. Useassa elokuvassa visuaalinen ilmaisu jäi teknisesti tyydyttävälle tasolle, ja haluaisimmekin kannustaa elokuvantekijöitä vanhanaikaisen käsityöläistaidon kehittämiseen ja ylläpitoon. Myös elokuvissa, joissa kuvaus on teknisesti kiitettävää, olisi visuaalinen tyyli voinut kohottaa myös itse tarinan uudelle tasolle ja viedä sitä eteenpäin.

– Kotimaisen esityssarjan raati

Raadin kuva: Heidi-Hanna Karhu
Kuvat elokuvista Kulta-aika (ohj. Maija Blåfield) ja Hymyjen maa (ohj. Heikki Häkkinen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *