Mika Taanila: Bruce Conner. Kollaasielokuvan hullu mestari

Pakopiste_AMERICA IS WAITING_Courtesy of Bruce Conner”I want to break away from all these chains that bind, break away from every day.”

Toni Basil: Breakaway

Syyskuussa 1959 sanfranciscolainen Spatsa Gallery lähetti mustilla surureunuksilla varustettuja kutsuja ”edesmenneen Bruce Connerin” näyttelyn avajaisiin. Vuonna 1972 Conner ilmoitti Who Is Who -kirjan statuksekseen ”kuollut” ja seuraavana vuonna hänen nimensä löytyikin Who Was Who in America -kirjasta. Viisi vuotta myöhemmin Conner yritti päivittää itsensä elävien kirjoihin, mutta se ei enää onnistunut.

Bruce Conner (1933–2008) pyrki pois rutiineista. Hän haki väyliä arjen yläpuolelle nouseviin transendenttisiin tiloihin käyttämällä taiteensa välineinä arkisia esineitä, materiaaleja ja massamedian kuvia. Conner oli asioiden yhdistelijä, joka vihasi tekopyhyyttä ja taidemaailman laskelmoivia pyrkyreitä. Connerille luontevin tapa ilmaista itseään oli kollaasi.

Bruce Connerin taiteellinen tuotanto on käsittämättömän laaja. Veistoksia, valokuvasarjoja, piirustuksia ja maalauksia on satoja. Vaikka Connerin töitä nähtiin merkittävissä gallerioissa ja museoissa jo vuodesta 1956, hän eli jatkuvassa vastahangassa taidemaailmaa kohtaan. Hän sai galleristit raivon partaalle jättämällä mielellään uniikkiteoksensa signeeraamatta, koska ajatteli teoksen olevan tekijää tärkeämpi. Monien mielestä Connerilla ei ollut tunnistettavaa tyyliä, koska hän vaihtoi välinettä koko ajan.

Pakopiste_A MOVIE _2 Courtesy of Bruce ConnorElokuva oli Connerille yksi ilmaisuväline muiden joukossa. Hänen tyylinsä on aikaansa nähden omintakeinen. Useimpiin tunnetuimmista elokuvistaan hän ei itse kuvannut mitään. ”Ei ollut yksinkertaisesti varaa ostaa negatiivia, eikä minulla ollut kameraa,” Conner on sanonut. A MOVIE (1958) – ”eräs elokuva” – on Connerin ensimmäinen elokuva. Se on surrealistinen ”elokuva elokuvista”, ehdotus seitsemännen taiteen synteesiksi. Spektaakkelimaiset, väkivaltaiset ja väliin absurdin kömpelöt kuvat seuraavat toisiaan vapaan assosiaation juhlakulkueena. Myöhempien polvien historioitsijat ovat nähneet A MOVIEssa kaikkien aikojen ensimmäisen mediakriittisen elokuvan auran. Tihentyneet kompilaatiot CROSSROADS (1976), REPORT (1963–1967) ja MARILYN TIMES FIVE (1968–1973) pöyhivät suuria amerikkalaisia myyttejä: ydinpommia, presidentin murhaa ja look-a-like -supertähteyttä.

Pakopiste BREAKAWAY_Courtesy of Bruce ConnerMusiikin ja kuvien yhdistelijänä Conner oli omaa luokkaansa ja aikaansa edellä. Laulaja Toni Basil tanssii studiossa. Kamera heiluu ja tärisee, kuva on epäskarppi, mopo karkaa käsistä. BREAKAWAY (1966) on hysteerisen kinetiikan oppitunti. Sen esittelemä salamaleikkaus tuli valtavirtaan kaupallisten musiikkivideoiden myötä vasta paljon myöhemmin.

 

Pakopiste_MONGOLOID SUITCASE_Courtesy of Bruce Conner

Musiikki oli Connerille taiteen ydin. Hän itse soitti huuliharppua ja kuunteli musiikkia aamusta iltaan. Piirtäessään hän kuunteli klassista musiikkia, ja esinekollaasien soundtrackina free-jazzia. VALSE TRISTEN (1978) lähtökohtana oli Sibeliuksen samanniminen sävellys, jonka Conner oli kuullut pikkupoikana joka lauantai radiossa I Love a Mystery– kuunnelmasarjan tunnusmelodiana. Läheistä yhteistyötä Conner teki mm. minimalisti Terry Rileyn kanssa. Conner on kiistatta musiikkivideoiden anarkistinen esi-isä. Kiinnostavaa kyllä, hän teki myöhemmin tilauksesta myös ”kaupallisia” promovideoita. Tilaajat olivat aikansa terävää kärkeä: akronilaiset mutanttirokkarit Devo sekä dystooppisen kollaasi-albumin My Life In The Bush of Ghost tekijät David Byrne ja Brian Eno, jotka olivat Conner-faneja. Tyyli säilyi ja Orionissa tammikuussa nähtävät MONGOLOID (1978), AMERICA IS WAITING (1981) ja MEA CULPA (1981) ovat ehkä surrealistisinta Conneria.

Conner oli käsitetaiteilija, jolle identiteetti oli leikkikalu ja pakkomielle. Vuonna 1964 Conner sai idean Bruce Conner -kokoontumisesta. Hän päätti kutsua koolle samaan sanfranciscolaiseen hotelliin kaikki eri osavaltioiden puhelinluetteloista löytämänsä yhdysvaltojen kymmenet Bruce Connerit.

Pakopiste EASTER MORNING 2 Courtesy of Bruce ConnerHakiessaan San Franciscon kaupunginvaltuustoon 1967, hänen aliaksensa oli Superconner. Kamppanjajulisteissa hän käytti kuvaa itsestään kaksivuotiaana, ja hänen vaalipuheensa koostui ”mukavista asioista” eli luettelosta makeita jälkiruokia. Eräässä vaalien televisioväittelyissä hän käytti ainoastaan kryptisiä lainauksia Raamatusta, kuten Luukkaan evankeliumista: ”The light of the body is the eye: therefore, when thine eye is single, thy whole body is full of light, but when thyne eye is evil, the body also is full of darkness.” Ammatikseen Superconner ilmoitti ”ei mikään” ja sai lopulta 5228 ääntä.

Vuonna 1975 Manitoba Museum of Finds Art järjesti Bruce Conner look-a-like -kilpailun. Sääntöjen mukaan kuka tai mikä tahansa esine Pohjois-Kaliforniasta saattoi osallistua kisaan. Vaikka kilpailu ei ollut Connerin idea, hän halusi osallistua siihen ja toi paikalle kokovartalopeilin. Se ei kuitenkaan riittänyt. Voiton vei tuhansia perhevalokuvia sisältävä anonyymi kotialbumi.

Conner vihasi monien aikalaistaiteilijoiden itsebrändäystä. Hän jakoi useissa näyttelyavajaisissaan teettämiään rintamerkkejä vieraille. Toisissa luki ”I am Bruce Conner” ja toisissa ”I am not Bruce Conner”. Vuonna 1972 hän nimesi oman, 1800-luvun tekniikalla tehtyjä gravyyrejä esittelevän näyttelynsä ”The Dennis Hopper One Man Show’ksi”. Maailmankuulu näyttelijä/ohjaaja Dennis Hopper oli ollut Connerin sydänystävä – ja itsekin taidemaalari – parikymppisestä asti, joten hän lähti mieluusti leikkiin mukaan ja antoi tiedotusvälineille lausuntoja ”omista” teoksistaan.

Bruce Conner oli suuri absurdisti, auktoriteeteille räkäisesti naurava individualisti, jolle ainoa päämäärä oli totuus – ”un maître fou”, sanoisi Jean Rouch.

Teksti: Mika Taanila
Elokuvantekijä, Pakopiste-sarjan toinen kuraattori

 

Pakopiste_EASTER MORNING_Courtesy of Bruce Conner

Kuvat Bruce Connerin elokuvista AMERICA IS WAITING, A MOVIE, BREAKAWAY, MONGOLOID, ja EASTER MORNING. Kuvien oikeudet: Bruce Conner Family Trust

Bruce Connerin elokuvien näytökset DocPointissa ke 28.1. ja to 29.1.
Liput: Bruce Conner 1, Bruce Conner 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *