Philip Hoffman toi luovuutta suomalaiseen dokumenttielokuvaan

Kun kanadalainen elokuvantekijä Philip Hoffman (s. 1955) saapui 1990-luvun alussa Suomeen, hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen dokumenttielokuvaan. Tässä tekstissä kotimaiset elokuvantekijät kertovat suhteestaan dokumentaristiin, jonka vapauttava kokeellisuus antoi monelle tekijälle siivet.

”Hetkellisesti tiesin, mitä merkitsee kauan sitten kadonnut kliseinen sana luovuus.” – Mia Halme

Hoffman_passing_through
Kuva Philip Hoffmanin elokuvasta Passing through / torn formations (1988)

 

”Olin Philipin ensimmäinen kontakti Suomeen. Opiskellessani elokuvantekoa Lontoossa lähdin vaihto-oppilaaksi Kanadaan, Toronton esikaupungissa sijaitsevaan Sheridan Collegeen. Philip Hoffman opetti siellä elokuvantekoa.”
– Ilppo Pohjola

Kun Ilppo Pohjola palasi Suomeen vuonna 1988, audiovisuaalisen taiteen edistämiskeskus Avek oli aloittelemassa toimintaansa. Yhteistyössä Avekin ja muiden elokuva-alan toimijoiden kanssa Philip Hoffman päätettiin 1990-luvun alussa kutsua Suomeen. Hoffman veti kurssin Kaapelitehtaalla, ja vuonna 1992 hän toimi professorina Taideteollisessa korkeakoulussa. Hoffmanin kursseilla käsiteltiin subjektiivista dokumentintekoa kokeellisen elokuvan hengessä, ja osittain juuri näiden työpajojen ansiosta 1990-luvun alussa suomalaisen lyhytelokuvan kiinnostavimmaksi alueeksi muodostui suuntaus, jossa dokumentaarinen aines ja fiktiivinen ilmaisu sekoittuvat henkilökohtaiseen sisältöön.

”1980-luvun lopun Suomessa elettiin avautumisen ja kansainvälistymisen, mutta myös eräänlaisen demokratisoitumisen aikaa. Videopajat mahdollistivat liikkuvan kuvan käytön myös elokuva-alan ulkopuolisille, kuten kuvataiteilijoille, valokuvaajille sekä aktivisteille. Samaan aikaan ”ammattimainen” elokuva-ala suhtautui varauksella kokeellisuuden tai toisin tekemisen tapoihin, minkä voi nähdä johtuneen lähinnä yleisestä tietämättömyydestä sekä ajan hengelle ominaisesta kiltamaisesta taipumuksesta suojella omaa ammattikuntaansa. Vahvasti sukupuolittunut ja eksklusiivinen elokuva-ala kuitenkin otti kanadalaisen Hoffmanin vakavasti, olihan hän oikea elokuvantekijä ja lisäksi ulkomaalainen.”
– Sami van Ingen

”Hoffman kuuluu ajattelultaan pohjoisamerikkalaisiin taiteellisuutta korostaviin elokuvantekijöihin, jotka painottavat tekijän roolia taiteilijana ja pyrkivät tekemään elokuvia ison amerikkalaisen tuotantokoneiston ulkopuolella. Hoffman opetti itsenäiseen ajatteluun ja itsenäiseen taiteentekemiseen.”
– Ilppo Pohjola

car
Kuva Philip Hoffmanin elokuvasta Chimera (1995)

 

Monet suomalaiset dokumentintekijät tutustuivat Philp Hoffmaniin ensimmäistä kertaa juuri Kaapelitehtaalla sijainneen elokuvapajan ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyönä järjestetyissä työpajoissa. Niiden sisältö vaikuttaa olleen monen kohdalla juuri sitä, mitä he sillä hetkellä kaipasivat.

“Se oli kuin raikas suihku keskellä aihevetoista maailmaa. Oli merkittävää nähdä hänen omiaan collecting images -periaatteella tehtyjä leffojaan, ja hän näytti myös laajalti kanadalaista kokeellista elokuvaa. Vieläkin minulla on jokaisessa projektissani oltava joku kokeiluaspekti, jotta jaksan kiinnostua omasta työstäni. Muotoa on aina haastettava, kieltä koitettava kehittää. Philipin kurssilla käynnistyi läpimurtoelokuvani Orpojen Joulu, ja Philipin tukemana tein sen loppuun.”
– Anu Kuivalainen

“Tutustuin Philp Hoffmaniin hänen vetämässään workshopissa 90-luvun alussa. Olin lukenut artikkelin Philipistä Helsingin Sanomista ja kiinnostunut hänen tavastaan tehdä elokuvia. Opiskelin tuohon aikaan dokumentintekoa elokuvataiteen laitoksen dokumenttilinjalla. Olin tehnyt joitain lyhyitä dokumentteja, joissa etsin omalta tuntuvaa kerronnallista ääntä. Draamallinen, narratiivinen dokumentti ei tuntunut minun lajiltani. Philipin näkemykset vastasivat tuolla hetkellä etsintääni. Hän korosti henkilökohtaista, ajatuksellisesti harkittua, toteutukseltaan kevyttä ja esseististä lähestymistapaa dokumenttielokuvaan. Philipin vaikutuksesta ymmärsin, että henkilökohtainen kokemus elämästä saattoi olla dokumentin lähtökohta, ilman että se merkitsi egokeskeistä lopputulosta.”
– Simo Halinen

Hoffmanin työpajoissa kannustettiin henkilökohtaiseen ilmaisuun, ja niiden seurauksena Suomessa tehtiin kokonainen joukko persoonallisia ja omaelämäkerrallisia dokumentteja, kuten Kiti Luostarisen Sanokaa mitä näitte (1993) ja Anu Kuivalaisen Orpojen joulu (1994).

Hoffman on vieraillut Suomessa myös 1990-luvun alun jälkeen. Dokumentaristi Mia Halme osallistui vuonna 1998 Hoffmanin vetämälle Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla järjestetylle dokumenttikurssille ja kuvaili kokemuksiaan AVEK-lehdessä: “Philip Hoffmanin kurssin jälkeen leijailin autuaassa säännöttömässä tilassa ilman suorituspaineita. (…) Luulen samantyyppisen euforian levinneen muihinkin, koska kurssilla tehtiin hampaita kiristelemättä töitä yötä myöten.”

Sami van Ingen, joka on kuratoinut DocPointin Hoffman-sarjan yhdessä Hoffmanin kanssa, kertoo ohjaajan rohkaisseen suomalaisia elokuvantekijöitä uudenlaiseen tekemiseen.

Hoffmanin suurimpana kontribuutiona voi ehkä pitää sitä, että hän toimi eräänlaisena muutoksen katalysaattorina. Hän työskenteli sekä perinteisen elokuvaväen että kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien opettajana ja kollegana. Esimerkillään hän näytti monille suomalaisille, että elokuvaa pystyy tekemään kuka tahansa ja vaikka miten lähellä olevasta henkilökohtaisesta aiheesta. Lopputuloksen muoto voi olla mikä tahansa, kunhan kaiken tekee avoimin mielin, kriittisesti ja pieteetillä.”
– Sami Van Ingen

Sweep_nettiin
Kuva Philip Hoffmanin ja Sami van Ingenin elokuvasta Sweep (1995)

 

Tekstiä varten haastatellut henkilöt:

Sami van Ingen (s. 1964)
Suomalainen elokuvantekijä, joka työstää enimmäkseen liikkuvaa kuvaa ja ääntä erilaisiksi installaatioiksi sekä filmi- ja videoteoksiksi. Sami van Ingenin teoksista Hammu (1991) ja Sweep (1995, yhteistyössä Philip Hoffmanin kanssa) esitetään osana DocPointin Philip Hoffman -sarjaa. Sami van Ingen on kuratoinut sarjan yhdessä Philip Hoffmanin kanssa.

Ilppo Pohjola (s. 1957)
Suomalainen elokuvantekijä ja valokuvaaja, joka on tehnyt myös kokeellisia videoita, luovia televisiodokumentteja ja multimediainstallaatioita. Pohjolan P(l)ain Truth esitetään osana DocPointin Philip Hoffman -esityssarjaa.

Anu Kuivalainen (s. 1964)
Suomalainen dokumenttielokuvien tekijä, jonka elokuva Orpojen joulu esitetään osana DocPointin Philip Hoffman -esityssarjaa.

Simo Halinen (s. 1963)
Suomalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, näyttelijä ja kirjailija.

Lisäksi lähteenä on käytetty Kari Yli-Annalan ja Mia Halmeen artikkeleita AVEK-lehden kokeelliseen elokuvaan keskittyvästä numerosta 1/1999.

Kirjoittaja: Katri Tenhola

Slaughterhouse_Hoffman
Kuva Philip Hoffmanin elokuvasta Slaughterhouse (2014)

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *